Sansibar ja Kenia

Nonniin. Pariisinkeikastakin pitäisi varmaan sanoa pari sanaa, mutta kun on paljon mielenkiintoisempikin retki mielessä. Palasimme siis Afrikasta viikko sitten tuliaisina pientä vatsatautia ja sen sellaista. Eli ihan normaalia.

Reissu oli lyhyt, kaksi viikkoa joista ensimmäisen vietimme Sansibarilla rentoutuen. Pari ekaa päivää Stone Townissa joista toinen oli liikaa, paikan tsekkaamiseen riittää yksikin päivä aivan mainiosti. Sen lisäksi kävimme ylihintaisella snorkkelointitripillä.

Stone Townin jälkeen siirryimme pohjoiseen, Kendwaan, ja makasimme biitsiresortissa muutaman päivän. Yhtenä päivänä teimme tosin snorkkelointiretken Mnemban edustalle ja olikin parasta snorklausta mitä olen koskaan päässyt tekemään! Siellä oli tarpeeksi katseltavaa ja riittävän syvää että sukeltaminen tuntui sukeltamiselta. Mansikkana vielä mieletön näkyvyys joka suuntaan.

Kävimme myös tekemässä pari sukellusta laitteilla, ei mitään kovin ihmeellistä touhua mutta siinä mielessä jees että Lauralla ei ollut enää mitään ongelmia.  Seuraavana kai sitten pitäisi suorittaa se kortti.

Toisella viikolla osallistuimme overland-safarille Keniassa (www.intrepidtravel.com) kahdeksan muun kanssa. Reissussa oli mukana pariskunta Australiasta, viisi englantilaista ja yksi japsi. Mitäpä tästä voisi sanoa… vaikuttava retki kaikenkaikkiaan.

Kävimme katsomassa villieläimiä Lake Nakuru National Parkissa, Masai Mara Game Reservessä ja Lake Naivashalla. Bongauslistalle päätyi ainakin puhveli, kirahvi, seepra, muutama lisko, leijona, krokotiili, “kalakotka” (Fish Eagle), virtahepo, flamingo, paviaani, joku toinen varasteleva apina, gepardi… Big fivestä jäi näkemättä ainoastaan leopardi. Ehkä ensi kerralla.

Elukoiden lisäksi pääsimme tutustumaan myös paikalliseen kulttuuriin. Yövyimme ensimmäisen yön jossain kylässä jossa asuu ilmeisesti useammankin eri heimon väkeä ja teimme pienen kyläkierroksen paikallisoppaan kanssa joka selosti meille paikallista elämää. Paikalliset lapset olivat äärimmäisen kiinnostuneita meistä, seurasivat meitä ja halusivat pitää kädestä. Naapurin William, joka pitää hevosia, luennoi Lauralle ja minulle pitkät pätkät vähän joka asiasta, mieleenpainuvimpana hedelmä jota pystyy käyttämään vaikka mihin kun sen kuivattaa. Meistä tämä oli äärimmäisen kiinnostavaa, muu sakki istui samaan aikaan leiripaikan rakennuksessa sisällä.

Toinen mahdollisuus paikalliskontakteihin tarjoutui Loita Hillsin leirissä lähellä Masai Maraa. Kävimme vierailulla läheisessä Masai-kylässä jossa saimme katsella ja osallistua naisten lauluesitykseen ja Masai-sotureiden tanssiin ja uhoamiseen.  Kävimme myös sisällä pienessä savesta rakennetussa “talossa”. Masai-perinteiden mukaisesti naiset rakentavat talot, yksi kappale per emäntä. Miehellä voi olla monta vaimoa joista jokaisella oma talo/maja.

Loita Hillsin leiri ei ollut aidattu ja alueella liikkuu kaikenlaisia villieläimiä leijonista lähtien, joten Masai-soturit vartioivat leiriämme koko yön.

Siinä lienee tärkeimmät kohokohdat, nyt kuviin: http://777-team.org/~funk/africa-2010/

Tulevia retkiä

Eipä ole Puolan reissun jälkeen tullut harrastettua ulkomaanmatkailua (paitsi työn puolesta mutta sitä ei lasketa), mutta nyt on tiedossa pari pikkureissua. Ensin mennään Pariisiin juhlimaan vuoden vaihtumista ja helmikuun lopussa lähdetään pariksi viikoksi Afrikkaan.

Odotan erityisesti Afrikan matkaa innolla, vaikka harmittaakin jo valmiiksi ettei parissa viikossa ehdi nähdä paljon mitään. No, parempi vähän kuin ei mitään. Meillä on lennot Nairobiin ja todennäköisesti pyörimme sitten tuon ajan Keniassa, mutta katsellaan, tuolta on helppo käväistä Tansaniassa tai Ugandassa myös jos niikseen tulee. Aika vaan on kortilla kuten sanottu.

Aktiviteettipuolella suunnitelmissa on sukellusta ja olisihan se nyt aika tyhmää käydä Afrikassa käymättä safarilla? Tosin sukellus on tuolla kallista safareista puhumattakaan joten pitää tsekkailla mitä muuta on tarjolla. Kirahvi nyt ainakin pitää nähdä luonnossa.

Mutta Lauraa lainatakseni: “käydään nyt siellä Pariisissa ensin”

Kuvia keskitysleireiltä

Puolan kuvat ovat keskitysleiripainoitteisia, mutta löytyvät tuolta: http://777-team.org/~funk/poland-2009/

Puola done

Noniin, tulimme eilen kotiin Puolan-reissulta ja ehdittiin taas nähdä aika paljon siihen nähden kuinka lyhyt retki oli kyseessä. Mehän lennettiin ensin Varsovaan jossa oltiin yksi yö ja seuraavana päivänä ajeltiin junalla Krakovaan. Siellä tehtiin retki Auschwitziin ja vuokrattiin auto jolla lähdettiin sitten kiertelemään etelä-Puolaa. Kaikki meni aika hyvin muuten, mutta minuun iski sunnuntaina vatsatauti joka luonnollisesti rajoitti toimintaa aikalailla. No, sitä sattuu. Autolla liikkuessa on se etu että voi pysähdellä kun siltä tuntuu.

Muutamia reissun kohokohtia:

Etelä-Puola on todella kaunista seutua. Maaseutu on kumpuilevaa peltomaisemaa johon on sinnetänne läntätty pieniä kyliä. Näkyvyyttä on kilometrien päähän koska metsiä ei ole tai ne on matalia tai pieniä tai JOTAIN. Joka tapauksessa tieltä näkee vaikka kuinka kauas. Tänne on päästävä uudelleen ja nimenomaan autoilemaan.

Majdanekin keskitysleiri Lublinissa oli mielestäni tavallaan vaikuttavampi kuin Auschwitz-Birkenau, koska siellä sai olla rauhassa omien ajatustensa kanssa ja koko leiristä oli tehty yksi iso muistomerkki uhreille, kun taas Auschwitz oli TÄYNNÄ turisteja ja opastettu kierros eteni niin vauhdilla ettei oikein ehtinyt pysähtyä miettimään eri paikkojen merkitystä. Toisaalta Auschwitzin keikka oli ehkä monipuolisempi ja opastettuna myös tietopitoisempi. Niin ja Majdanek on muuten ilmainen.

Puolan liikenteestä on myös mainittava pari sanaa. Tai oikeastaan yksi riittää: vaarallinen. Paikallisilla on järjetön kiire jonnekin ja ohittaminen on pakkomielle. Ohituksia tehdään missä vaan, ylämäkeen, sulkuviivojen yli, vastaantulijoiden ollessa kohdalla jne. Eli syytä ajaa todella varovasti. Toisaalta jos on tarve päästä esim. rekan ohi, on pakko pitää omasta ohitusoikeudestaan kiinni tai siihen rekan ja oman auton väliin änkee jatkuvasti joku takaa. Tehokas auto on tarpeen.

Pistän kuvia jakoon kunhan ehdin säätää ne.

Toni

Viro… eikun Puola

Oli tarkoitus viettää pidennettyä pääsiäislomaa baltiassa, mutta Linda Line ilmoitti tänään että botskini on peruttu jäiden takia. Pienen venkslaamisen ja pohtimisen jälkeen päädyttiin sitten siihen että kinutaan Lindalta rahat takaisin ja ostin Finskin pisteillä liput Varsovaan.

Saas nähdä jaksaako tuosta hirveästi kirjoitella tänne, mutta aikomus ainakin olisi vihdoin käydä myös Auschwitz-Birkenaun “työ”leiriä katsomassa ja eiköhän sieltä jokunen kuva tule räiskittyä.

Tässä nyt sitten odottelen että tulisi ilta ja pääsisi matkaan, takaisin tullaan viikon päästä.

Toni

Matkakuvia

Kuvia retkeltä löytyy täältä. Niitä on aika paljon, mutta kyllähän niitä tuli räiskittyäkin lähes 2000. Joten on siitä nyt jonkinverran saatu karsittua

Kotona ollaan

Tämä on ilmoitusluontoinen asia: reissu on ohi :-/

Bangkok

Oho, ei kaikki kaupungit olekaan tylsia. Hieman yllattaen Bangkok onkin oikein mainio paikka, vaikka matkaa suunnitellessa talle ladattiin kaikkein vahiten odotuksia. Thaikulttuuri tuntuu rikkaalta Malesian ja Indonesian jalkeen, vaikka tokihan Balin hinduatmosfaari oli myoskin varsin hieno. Jotenkin sita vain odotti jotain kanariansaarimeininkia kun tama on niin suosittu matkakohde nykyaan. Sen sijaan taalta loytyykin kaikkea laidasta laitaan, hyvasta katuruoasta huippuluokan rafloihin ja jokivarsien hokkeliasumuksista pilvenpiirtajiin. Jo pelkastaan kadulla kavelemisessa on ihan erilainen fiilis kuin muissa suurkaupungeissa, taalla tuntee olonsa jotenkin kotoisaksi.

Toki kodikkuuteen vaikuttanee myos asumuksemme, me kun paatettiin ottaa viimeisille lomapaiville matkan tahanastisesta linjasta poiketen kunnon hotla. Nyt viihdytaan hotellillakin ihan hyvin kun parvekkeelta voi katsella joen hulinaa ja jos tulee kovin kuuma niin voi kivuta katolle uimaan tai porealtaaseen. Ja meilla kun ei ole mitaan suorituspaineita enaa loman tassa vaiheessa niin mikas taalla on ottaessa rennosti.

Kaikki hauska loppuu aikanaan, niin tamakin. Perjantaina palataan harmauden ja loskan keskelle

Hyva paiva

Tanaan oli hyva paiva, sen tietaa vaikkapa siita etta Laura ei lakkaa hymyilemasta. Syytakin hymyyn on, tanaan nimittain annettiin kyytia vesikammolle ja kaytiin vetamassa kolme sukellusta meressa. Paivan saldona spotattiin mm. harvinainen merikaarme (iso), kilpikonnia (ainakin kahta lajia), iso ruma kala (myrkyllinen), kummallinen levymainen olio, jolla ei ollut etu- eika takapaata (?). Ja tietenkin kymmenittain akvaariokaloja. Sukellusohjaajakin oli ihan fiilareissa tuosta merikaarmeesta, oli nahnyt sellaisen ainoastaan kerran aiemmin, eika sekaan ollut noin iso. Yeah!

Katsotaan josko tassa paasisi reissun aikana viela uudelleen sukeltamaan, mutta paatettiin etta sertifikaatti suoritetaan vasta seuraavalla retkella. Nyt pizzalle, morooooo!

Uncle Tan

Saavuimme juuri Uncle Tanin viidakkosafarilta Sempornaan harjoittelemaan sukeltamista. Safari oli todella hieno ja vastauksena Lotalle: kylla, nahtiin paljon villielaimia. Enemman kuin uskalsin odottaa. Saldona oli mita upeampia lintuja ja sammakoita. Upeimmiksi nayksi kuitenkin jai krokotiilit ja orangit. Niin ja tietenkin siella oli paljon nenaapinoita (proboscis monkeys). Naimme myoskin elefantin kakkaa ja jalanjaljet, mutta itse elefantti ei suostunut nayttaytymaan.

Viiden tahden asumuksemme viidakossa oli rautalangasta tehty hakki jossa oli marka patja lattialla ja hyttysverkko, mutta vasynyt ei valita. Paivalla leirialue oli todellinen viidakko.   Aamulla lairinta-alueella oli nelja villisikaa, isoja liskoja (monitor lizards) ja paljon apinoita. Suurin urosapina alkoi haastaa tappelua eraan reissutoverimme kanssa, joten siina ei muuta voinut kuin napata suurin keppi lahistolta ja nayttaa pelottavalta. Ajoittain apinat paattivat hyppia asumuksemme katolla ja valilla ne tyonsivat kasiaan verkkomme lapi pyrkien sisaan.

Paivat vahenee ja kohta loma loppuu, mutta odotan jo innolla seuraavaa matkaa, joka toiveiden mukaan onkin sitten se pitka reissu.

Laura