Sansibar ja Kenia

Nonniin. Pariisinkeikastakin pitäisi varmaan sanoa pari sanaa, mutta kun on paljon mielenkiintoisempikin retki mielessä. Palasimme siis Afrikasta viikko sitten tuliaisina pientä vatsatautia ja sen sellaista. Eli ihan normaalia.

Reissu oli lyhyt, kaksi viikkoa joista ensimmäisen vietimme Sansibarilla rentoutuen. Pari ekaa päivää Stone Townissa joista toinen oli liikaa, paikan tsekkaamiseen riittää yksikin päivä aivan mainiosti. Sen lisäksi kävimme ylihintaisella snorkkelointitripillä.

Stone Townin jälkeen siirryimme pohjoiseen, Kendwaan, ja makasimme biitsiresortissa muutaman päivän. Yhtenä päivänä teimme tosin snorkkelointiretken Mnemban edustalle ja olikin parasta snorklausta mitä olen koskaan päässyt tekemään! Siellä oli tarpeeksi katseltavaa ja riittävän syvää että sukeltaminen tuntui sukeltamiselta. Mansikkana vielä mieletön näkyvyys joka suuntaan.

Kävimme myös tekemässä pari sukellusta laitteilla, ei mitään kovin ihmeellistä touhua mutta siinä mielessä jees että Lauralla ei ollut enää mitään ongelmia.  Seuraavana kai sitten pitäisi suorittaa se kortti.

Toisella viikolla osallistuimme overland-safarille Keniassa (www.intrepidtravel.com) kahdeksan muun kanssa. Reissussa oli mukana pariskunta Australiasta, viisi englantilaista ja yksi japsi. Mitäpä tästä voisi sanoa… vaikuttava retki kaikenkaikkiaan.

Kävimme katsomassa villieläimiä Lake Nakuru National Parkissa, Masai Mara Game Reservessä ja Lake Naivashalla. Bongauslistalle päätyi ainakin puhveli, kirahvi, seepra, muutama lisko, leijona, krokotiili, “kalakotka” (Fish Eagle), virtahepo, flamingo, paviaani, joku toinen varasteleva apina, gepardi… Big fivestä jäi näkemättä ainoastaan leopardi. Ehkä ensi kerralla.

Elukoiden lisäksi pääsimme tutustumaan myös paikalliseen kulttuuriin. Yövyimme ensimmäisen yön jossain kylässä jossa asuu ilmeisesti useammankin eri heimon väkeä ja teimme pienen kyläkierroksen paikallisoppaan kanssa joka selosti meille paikallista elämää. Paikalliset lapset olivat äärimmäisen kiinnostuneita meistä, seurasivat meitä ja halusivat pitää kädestä. Naapurin William, joka pitää hevosia, luennoi Lauralle ja minulle pitkät pätkät vähän joka asiasta, mieleenpainuvimpana hedelmä jota pystyy käyttämään vaikka mihin kun sen kuivattaa. Meistä tämä oli äärimmäisen kiinnostavaa, muu sakki istui samaan aikaan leiripaikan rakennuksessa sisällä.

Toinen mahdollisuus paikalliskontakteihin tarjoutui Loita Hillsin leirissä lähellä Masai Maraa. Kävimme vierailulla läheisessä Masai-kylässä jossa saimme katsella ja osallistua naisten lauluesitykseen ja Masai-sotureiden tanssiin ja uhoamiseen.  Kävimme myös sisällä pienessä savesta rakennetussa “talossa”. Masai-perinteiden mukaisesti naiset rakentavat talot, yksi kappale per emäntä. Miehellä voi olla monta vaimoa joista jokaisella oma talo/maja.

Loita Hillsin leiri ei ollut aidattu ja alueella liikkuu kaikenlaisia villieläimiä leijonista lähtien, joten Masai-soturit vartioivat leiriämme koko yön.

Siinä lienee tärkeimmät kohokohdat, nyt kuviin: http://777-team.org/~funk/africa-2010/