Uncle Tan

Saavuimme juuri Uncle Tanin viidakkosafarilta Sempornaan harjoittelemaan sukeltamista. Safari oli todella hieno ja vastauksena Lotalle: kylla, nahtiin paljon villielaimia. Enemman kuin uskalsin odottaa. Saldona oli mita upeampia lintuja ja sammakoita. Upeimmiksi nayksi kuitenkin jai krokotiilit ja orangit. Niin ja tietenkin siella oli paljon nenaapinoita (proboscis monkeys). Naimme myoskin elefantin kakkaa ja jalanjaljet, mutta itse elefantti ei suostunut nayttaytymaan.

Viiden tahden asumuksemme viidakossa oli rautalangasta tehty hakki jossa oli marka patja lattialla ja hyttysverkko, mutta vasynyt ei valita. Paivalla leirialue oli todellinen viidakko.   Aamulla lairinta-alueella oli nelja villisikaa, isoja liskoja (monitor lizards) ja paljon apinoita. Suurin urosapina alkoi haastaa tappelua eraan reissutoverimme kanssa, joten siina ei muuta voinut kuin napata suurin keppi lahistolta ja nayttaa pelottavalta. Ajoittain apinat paattivat hyppia asumuksemme katolla ja valilla ne tyonsivat kasiaan verkkomme lapi pyrkien sisaan.

Paivat vahenee ja kohta loma loppuu, mutta odotan jo innolla seuraavaa matkaa, joka toiveiden mukaan onkin sitten se pitka reissu.

Laura

Kota Kinabalu

Borneossa ollaan. Teemme parhaillaan lahtoa Kota Kinabalusta lahemmas luontoa. Yritamme loytaa bussiaseman ja lahtea Sandakaniin. Sandakanista etenemme viidakkoon ja jos mahdollista olemme siella varmaan jonkin aikaa (ainakin kolmisen paivaa). Siella on mahdollista nahda mita mielenkiintoisinta luontoa ja villielaimia, joten pidetaan peukut pystyssa, etta meitakin onnistaa.

Terkkuja!

Laura

Singapore

Terveisia Singaporesta! Saavuttiin Singaporeen sunnuntain ja maanantain valisena yona, eika meilla ollut minkaanlaista asumusta. Lentokentalta kysyttiin halpaa hotellia, mutta tadilla oli tarjota halpa hotelli vain Singaporen Punaisten lyhtyjen alueelta. Eipa otettu sita. Eli otimme taksin lentokentalta Singaporen China towniin ja yritimme paasta hostelliin. No sehan oli taynna. Lopulta olimme niin vasyneita, etta huolimme jo hotellihuoneenkin. Ensimmaista kertaa kunnon huoneessa talla reissulla, ja sain jopa tukan kuivatettua hiustenkuivaajalla! Luksusta! Tosin eihan sieltakaan lamminta vetta tullut.

Hotelli on budjettiimme turhan kallis, joten olimme siella vain kaksi yota ja eilen siirryimme hostelliin Little Indiaan. Olimme todella vasyneita ja laitoimme ilmastoinnin paalle ja aloimme heti nukkumaan. Pian Toni herasi siihen, etta sai jaakylmaa vetta paalleen runsain mitoin. Ilmastointi oli prakannut. Kuivasimme sankya pyyhkeilla ja siirsimme sangyn pois ilmastointilaitteen alta ja ampari alle vetta keraamaan. Pian herasin siihen, etta Toni riehuu jotakin vieressa ja laittaa valot paalle. Torakkahan se oli kiivennyt Tonin selkaa pitkin. Yritimme haataa torakan pois huoneesta, mutta jostain syysta se mieltyi meihin ja palasi aina vain uudestaan. Ostin varmuuden valttamiseksi hyonteisliimapaperia ja myrkkya, mutta tavallaan se torakka oli aika sympaattinen.

Toni kavi teettamassa mittatilauspuvun raatalilla. Vahan meita pelotti lopputulos ja kuinka meita tassakin huijataan, mutta puvusta tuli todella hieno. Olipa raatalilla “sattumalta” takkikin tehtyna puvun kanssa, ja takki oli mielestani niin upea, etta Toni saa sen joululahjaksi. Itse pohdin parhaillaan, ottaisinko myos itselleni mittatilaustakin ja sillkipuseron.

Tanaan olimme myos Sentosassa, jossa on jonkinnakoinen huvipuistomeininki. Lahinna siella satoi, mutta Toni onnistui nakemaan puoltoistametrisen varaanin (joka muuten on Komodo varaanin sukulainen).

Huomenna illalla siirrytaan Kota Kinabaluun, joka sijaitsee Borneossa, Malesian puolella. Reissua on enaa reilu pari viikkoa jaljella ja kotiinpaluu (ja torakat) kummittelee jo unissakin.

Singaporesta voisi todeta etta se on hyvin lansimaalainen (lue: kallis ja tylsa) kaupunki.

Onnittelut Obamalle!

Laura

Oikea vastaus on…

…Singapore! Otettiin aamulla taksi Ubudista lentokentalle, vain todetaksemme etta kansainvalisen puolen lipunmyynnit oli kiinni… puuh. Onneksi kotimaan terminaalista loytyi pari yhtiota jotka lentavat myos kansainvalisia reitteja ja kappas, Laura loysi meille halvat (62USD) liput Singaporeen. Sinne siis. Lento lahtee puolen yon jalkeen ja ollaankin tapettu aikaa Kutalla koko paiva.

Tasta paastaankin aasinsiltaa pitkin auringon voimakkuuteen taallapain. Jatettiin rinkat kentalle ja tietenkin aurinkorasvat rinkkaan. Ollaan oltu koko ajan varjossa tai sisalla, korkeintaan muutamia minuutteja kerrallaan suorassa auringonvalossa ja silti ollaan ihan katkarapuja. Hitto.

Mutta se on so lonk taas, varokaa ettei talvi yllata autoilijoita.

Ubud, Bali

Lahdimme Kutalta torstaina kokeilemaan raftingia eli koskenlaskua kumiveneella. Oli hauska kokemus ja nakymat olivat kauniit. Kokeilemamme koskenlasku ei ollut kovin hurja, mutta yksi pudotus oli melkoinen.

Pyysimme kuljettajaa jattamaan meidat Ubudiin, eli keskelle Balia. Ubud on Balin kulttuurin, hindukulttuurin ja taiteen keskus. Tasta paikasta ollaan pidetty kovasti ja ajateltiinkin olla taalla ainakin kolme yota. Ubudin nahtavyys on Sacred Monkey Forest Sanctuary. Siella on kolme temppelia ja paaaljon apinoita (makakeja). Apinat olivat kovin ryostelevia, joten syotin niita suosiolla banaaneilla.

Monkey Forestin jalkeen menimme katsomaan perinteista hindu tanssia. Tanssi oli todella miellyttavaa ja kiinnostavaa katseltavaa, enka muista etta koskaan olisin ollut nain innoissani tanssista.

Eilen vuokrattiin polkupyorat vuorokaudeksi ja kaytiin lahikylissa pyorailemassa. Kavimme myos Elefantti temppelissa. Oppaamme kertoi hindujen uskovan vain yhteen jumalaan. Jumalalla on kuitenkin useita inkarnaatioita. Yksi inkarnaatioista on Shiva (destroyer of evil and sorrow, pahan ja surun tuhoaja), ja Ganesa (ihmisen ruumis, jolla elefantin paa) on Shivan poika. Ja siis nama kaikki on yhta jumalaa, ja kuulemma viela ihan sama jumala kuin kristyilla tai muslimeilla. Kohtalaisen hammentavaa. Yritamme etsia jostain hindujen mytologiaa koskevan kirjan, jotta aukeaisi edes vahan.

Paikalliset ruokkaivat jumalaansa paivittain. Kaduilla joutuu kavelemaan varovaisesti, jottei kavele jumalan ruoan ja suitsukkeen paalta. Kukka korvan takana tarkoittaa, etta kyseinen henkilo on jo ruokkinut jumalan. Jumala haluaa ruokaa aamulla, lounaalla ja paivallisella.

Pyorailyn jalkeen menimme kylpylaan. Saimme kahden hengen hierontahuoneen, jossa painettiin akupunktiopisteita, hierottiin ja kuorittiin iho. Taman jalkeen saimme rentoutua maustekylvyssa. Hoito kesti kaksi tuntia ja maksoi yhteensa 24euroa kahdelta. Tama oli kallein hoito mika taalta loydettiin.

Nyt pohditaan sirrytaanko Borneoon vai Singaporeen.

Terveisia kotiin

Laura

Surffaus

Surffaus eli lainelautailu on tylsaa. Tassa puhuu yhden kokeilun syva rinta-aani. Istuin tanaan tunnin verran meressa laudan paalla odottamassa aaltoja, ja KOLME kertaa onnistuin osumaan sellaiseen kohtaa missa olisi voinut paasta laudan paalle, jos olisin osannut. Yhden hepun piti opettaa vahan kikkoja, mutta aallot oli liian isoja opettamiseen joten odottelin puolisen tuntia rannalla. Taidan pysytella lumilautailussa… vaikka voihan tuolle toisenkin mahdollisuuden antaa.

Pitaa muuten hieman korjata eilisia sanomisia, koko Bali ei tietenkaan ole turistirysa, vaan Kuta jossa me olemme. Kaytannossa monelle turistille Kuta = Bali, joten tulee puhuttua itsekin Kutasta Balina. Ajateltiin huomenna lahtea kokeilemaan raftingia ja samalla jaadaan tuonne keskelle Balia tutustumaan vahan saaren kulttuuriin.

Aijoo, taalla ei jumalat nae nalkaa. Koko ajan joku roudaa jumalille ruokaa ja sita loytyy niin kadulta kuin erityisilta istuimilta jotka on korotettu parin metrin korkeuteen ja varjostettu paivanvarjoilla.

Flores

Terveisia Balilta, tultiin juuri puolen tunnin hieronnasta joka kustansi jotain kolmisen euroa per nena. Aamulla oltiin viela Floresilla, Labuan Bajossa ja ostettiin liput tanne ja hypattiin koneeseen. Tama on “aika” turistirysa, eli ihan toista verrattuna esim. juuri Labuan Bajoon. LB on pieni kalastajakaupunki Floresin lansipaassa. Toki siellakin on turisteja koska sielta mm. mennaan katsomaan Komodon lohikaarmeita, kolmemetrisia liskoja, mutta siina missa taalla Balilla on hienoja klubeja niin siella menee paskaoja kaupungin ainoan kadun vieressa. Mutta jospa palataan tarinassa taaksepain, eli siihen mita on tehty viimeisimman merkinnan jalkeen.

Viime torstaina olimme viela Menolla, totesimme etta kateinen alkaa olla fini, ja suolavesisuihkussa peseytyminenkin alkaa kyllastyttaa. Niinpa kasasimme perjantaiaamuna – heti kukon heratyksen jalkeen – kamamme ja painuimme Cidomolla toiselle puolelle saarta satamaan. “Satama” on kaistele samaa rantaa mika kiertaa koko saaren, mutta tahan tulee julkinen botski. Ostettiin liput shuttle bussiin Lombokin Kutalle ja hypattiin kyytiin.

Bussi pysahtyi Mataramissa, jossa odottelimme jatkoyhteytta. Sattumalta samalla dosalla tuli kanadalainen Michael, joka oli menossa Labuan Bajoon. Todettiin etta mennaan mekin, joten vaihdettiin liput ja lahdettiin piitkalle bussimatkalle. Gililta Labuan Bajoon kesti noin 34 tuntia, mutta olihan sekin kokemus. Tavattiin Michaelin lisaksi pari muuta hauskaa heppua joiden kanssa tuli sitten vietettya pari paivaa tuolla LB:ssa. Ikava vaan etta Laura sai turistitaudin eika paasty heidan kanssaan kaymaan Rincalla, mutta mentiin sitten seuraavana paivana kahdestaan ja nahtiin iso kasa jattilaisliskoja ja yksi puhveli. Niin ja lentokaloja.

Ja sitten tulikin tama paiva ja me ollaan taalla. Floresille palataan kylla viela, maisemat siella on mielettomat eika me edes nahty kuin ihan pikkuriikkinen osa siita. Taalla ajateltiin olla pari paivaa ja painua sitten jonnekin muualle, mahdollisesti lahdetaan Borneoon, mutta suunnitelmat voi aina muuttua kuten edellisesta nakyy.

Terveiset Suomeen,

Toni

Gili Meno

Taalla ollaan Gili Menolla tekemassa ei yhtaan mitaan.  Aamulla herataan kukonlaulun aikaan. Kirjaimellisesti. Bungalovin alapuolella brassailee kukko, kanoja ja pikku tipuja.

Snorklaillessa nakyy paljon kivaa.Toni on snorklatessa jo onnistunut bongaamaan kilpikonnan, otetaan uusi yritys huomenna. Kissoja taalla on paljon. Omassa bungalovissa seikkailee jatkuvasti muutama.

Tama ei minkaan tekeminen on rankkaa, joten voitte varmasti kuvitella, etta enempaa ei jaksa kirjoittaa, taidetaan menna vaihteeksi varjoon makaamaan.

Laura

Gunung Rinjani

Tuli kaytya Rinjanin huipulla, 3726 metria. Opas hyytyi alemmas joten sain olla siella ihan yksinani. Loistokeli, ei yhtaan tuulta eika pilvia, nakyvyytta joka suuntaan ainakin tsiljoona kilometria. Ja muutenkin ihan loistava neljan paivan vaellus. Mutta lisaa paremmalla ajalla, pitaa menna vahan juhlistamaan retkea!

-Toni

Batu Caves

Taas ollaan intternetissa kun piti tsekkailla vahan lentoja ja busseja yms. Kaytiin tanaan Batu Cavesia katsomassa. Ensin piti etsia bussi joka sinne meni, me kun ei haluttu maksaa itseamme kipeiksi turhasta turistibussista. Julkisella linjadosalla homma maksoi jotakuinkin 60snt/nokka. Ja mikas siina, ilmastointi siellakin oli ja matka meni ihan mukavasti. Bussissa oli meidan lisaksi yksi lankkari eli kaikki muut tulivat sitten kai noilla turistibusseilla.

Tuo Batu Caves on sellainen limestonesta (suomeksi tippukivi, vai?) muodostunut kolmen suuren luolan systeemi, joista yhteen on tehty jonkinlainen Hindujen palvontahommeli. Lukekaa lisaa Wikipediasta jos kiinnostaa.. jai tuo luolan historia ja tarkoitus itsella vahan hamaranpeittoon eika nytkaan ole aikaa sita tutkia. Joka tapauksessa hinduluola jo sinallaan oli varsin vaikuttava jo pelkastaan kokonsa puolesta. Sitapaitsi siella oli royhkeita pikkuapinoita, yksikin kaveri seurasi japsipariskunnan kannoilla ja repi yhtakkia mimmilta muovikassin kasista. En tieda mita siina kassissa oli, mutta heidan kaverinsa lahtivat apinan peraan pusikkoon sita hakemaan.

Kavin itse sellaisessa hinduhakkyrassa katsomassa pienta alttaria ja joku vanha ukkeli torkkasi siina samalla larviini tuhkaa ja rukoili minulle pitkaa elamaa ja antoi pari keltaista kukkasta. Olin vahan pihalla etta mista on kysymys, mutta varmaan aija oli jonkilainen pyha mies jolta sain siunauksen tai jotain.

No hinduhommien jalkeen mentiin viereiseen luolaan, Dark Caveen. Osallistuimme sellaiselle lyhyelle “nature walkille” siella luolassa, eli mentiin kyparat ja otsalamput paassa katsomaan luolastoa sisalta. Siella oli pimeaa ja lepakot pitivat mekkalaa. Nahtiinkin noita lentavia rumiluksia jonkin verran, hedelmalepakot nimittain pyorivat katossa olevien aukkojen ymparilla. Sen lisaksi nahtiin suurinpiirtein kammenen kokoinen otokka jolla oli ainakin parikymmenta jalkaa ja joka syo isoja torakoita (niita pyori jaloissa valilla). Niin, ja luolakoira. Sita luolaa asuttaa koira jo kolmannessa sukupolvessa ja tama kaveri olla mollotti polun vieressa mennessa ja tullessa. Se alkaa kuulemma haukkumaan jos luolaan menee ilman kyparaa.

Noniin, juttua piisaa, sori Leena Huomenna lahdetaan jatkamaan matkaa ylihuomenna vaellukselle. Seuraava paivitys varmaankin sunnuntaina tai alkuviikosta, moro!